The Cabot Trail

Kartan epämääräisissä merkinnöissä pysähdyimme pidemmäksi aikaa: neliö kävelemämme hiking trail, pohjoisessa Meat Cove, koillinen pallura oli eräs ranta, joilla pysähdyimme, sen alapuolella majapaikkana toiminut kylä, ja aivan kuvan alareunassa oikealla yksi rannoista, joilla pysähdyimme. - The markings on the map: the square-like shape the hiking trail we too, the one up north was Meat Cove where we stopped, the north-east was one of the beaches we stopped at, the one below that was the town we slept in, and the one down at the edge of the picture is one of the beaches. 

Vietimme tuossa torstain ja perjantain pääasiassa autossa istuen, ja lähdimme kiertämään Cape Bretonin Higland National parkin Cabot trailia. Torstaina lähdimme kohti pohjoista puiston läntisellä reunalla. Kävelimme myös noin 9,2km pituisen Skyline hiking trailin, joka lienee yksi maisemareitin tunnetuimmista kävelyreiteistä, ja maisemat reitin päässä olivatkin näkemisen arvoisia. Kiersimme koko lenkin, mutta jos olisi halunnut kulkea vain lyhyemmän osan edestakaisin, olisi sen pituudeksi tullut reilu 7km. Yövyimme jossakin pikkukylässä, taisi olla Cape North kyseessä, ympyröity karttakuvissa keskiosassa mökissä reitin puolivälin paikkeilla, ja yritimme metsästää auringonlaskua huonolla menestyksellä - pilvet ja sumu päättivät, ettei auringonlaskulle ole tarvetta. Perjantaiaamuna matka jatkui Meat Coveen, joka on ilmeisesti Nova Scotian pohjoisin paikka, ja ajoimme tien päähän niin pitkälle, kuin pääsi - seuraava pysäkki on kuulemma Newfoundland ja Irlanti. Meat Covesta jatkoimme Cabot Trailin itäistä rantaa, pysähdyimme parilla rannalla, ja söimme aamupalan mukavassa kahvilassa Ingonishin kylässä (vohvelit oli hyviä). Sieltä sitten pikkuhiljaa ajeltiin taas takaisin tänne Halifaxin liepeille. Sanat eivät reitille tee oikeutta, joten antaa kuvapaljouden puhua puolestaan. Varoituksen sanana, kuvia on paljon.

We spent Thursday and Friday mostly sitting in a car and drove around Cape Breton Highland National Park on Cabot Trail. On Thursday we started heading north on the western side of the park. We also walked the around 9.2km Skyline Trail hiking trail, which to my understanding is one of the most famous hiking trails in the park, and the scenery was well worth the walk. We walked around the full look, but if you only wanted to take the shorter journey to the look-off, it would've been around 7km in length. We stayed the night in a small village, I believe it was Cape North, in a cabin, and tried to hunt for a sunset with no luck. Apparently the clouds and the fog decided there's no need for a pretty sunset that night. On Friday morning the journey continued first to Meat Cove, which is apparently the northernmost point of Nova Scotia, and we went up until the end of the road - apparently the next stop would've been Newfoundland and then Ireland. From Meat Cove we continued on Cabot Trail on the eastern shore, and ate some breakfast in Ingonish in a nice little cafe (the waffles were quite nice.) From there on out we continued our journey slowly back until we reached Halifax again. Words can't make justice to the trail, so I'll just let the pictures speak for themselves. Just as a warning, there's a lot of pictures. 

Puiston alkupäätä, ensimmäinen katselupaikka - the beginning of the park, the first look-off

 Skyline trail

 En haluaisi ajaa tuolla - I wouldn't want to drive here

Maaginen metsä - a magical forest

Tällaiseen auringonlaskuun oli tyytyminen - All the sunset we got

Day 2.

 Meat Cove

Alue oli täynnä kalastusveneitä - The area was full of fishing boats 

 Salainen kalastuspaikka - A Secret Fishing Spot

 Tässä kohtaa ajattelin "Miksi Suomen ainoat vuoret ovat Yksinäiset vuoret" - At this point I thought "Why are the only mountains in Finland the Lonely Mountains" 

 Tämä Ingonish Beach on kuulemma yksi alueen kuuluisimpia rantoja, jolle satuimme nousuveden aikaan. Ranta toimii selvästi myös mukulakivikasvattamona. - This Ingonish Beach is apparently one of the most famous beaches in the area, we ended up there during the high tide. 

 Lautta, jolla ylitimme pienen salmen - The ferry we took across a small strait 

-Noora

Yet another national park

Kävin sunnuntaina pienellä ajelulla South Shorella, päämääränäni Kejimkujik National Park Seaside, jota ei pidä sekoittaa Nova Scotian keskiosissa sijaitsevaan Kejimkujik National Park and National Historic Siteen (ei tietenkään tuolle seaside parkille oltu voitu keksiä omaa nimeä.. Tai nimeä, mikä olisi helpompi kirjoittaa oikein) Suurimman osan menomatkasta ajelin rannikon lighthouse routea pitkin, tosin yhdelläkään majakalla en tällä kertaa käynyt (ihmeiden aika ei siis ole ohi.) Matkalla ajoin myös Lunenburgin pikkukaupungin läpi, jonka vanha kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla. Puinen vanha kaupunki oli erittäin kaunis, mutten jaksanut etsiä parkkipaikkaa, joten visiitti jäi vain läpiajoksi. Tähän tosin vaikutti myös se, että menneisyyden kaupunginrakentajilla oli selvästi hirveä hinku rakentaa kylänsä kaikkein korkeimmille mäennyppylöille, ja vanha kaupunki olikin yhtä mäkeä, jota ei siinä kohtaa huvittanut lähteä kiipeilemään valokuvien toivossa, pahoittelen.

Last Sunday I went for a little drive on the South Shore. My destination this time was Kejimkujik National Park Seaside, not to be confused with the Kejimkujik National Park and National Historic Site around the middle of the province (of course it couldn't have a name of its own, or a name that's easy to write correctly for that matter..) For the most of my drive to the park I drove along the coastline on the Lighthouse Route, but I didn't stop at any lighthouses this time (it seems miracles do happen.) I also drove through the town of Lunenburg, which has an old town that is considered UNESCO world heritage site. The wooden old town was really beautiful, but I didn't bother to look for parking, so I just drove through the area. One other reason for this was that the town builders of old just love to build their villages on the tallest hills, and because that is exactly where the old town was located, I didn't feel like climbing up and down the hills in hopes for some photographs, sorry.

  

 Katsokaa nyt tota vettä - Look at that water

Olin valmis rakentamaan itselleni pienen laavun ja muuttamaan Kejimkujikiin melkein samalla hetkellä, kun puistoon pääsin. Tätä suunnitelmaa saattaisi hieman haitata alueella varoitusten mukaan satunnaisesti esiintyvät karhut - enkä ihmettele, että pitävät paikasta, laakeita alueita täynnä marjanvarpuja. Puisto ei itsessään ole mitenkään valtavan suuri, kävelyreittejä löytyi kaksi, pidempi teki lenkin ympäri ensin läpi varpukasvillisuuden ja sitten kivikkoista rannikkoa seuraillen (tätä lenkkiä en kiertänyt kokonaan, kävelin noin kolmanneksen matkasta katselutasanteelle ja palasin takaisin, vaikka lenkki ei ollutkaan kuin vajaa 6km), ja toinen polku eteni ensin yhtä matkaa pidemmän lenkin kanssa, ja erkani lopulta upealle, rauhalliselle hiekkarannalle pari kilometriä puiston sisäänkäynniltä. Olen onnistunut muuten toistaiseksi saapumaan kaikille vierailemilleni hiekkarannoille ja rannikoille laskuveden aikaan, mikä on hämmentävää. Nousuvesiäkin voisi olla kiva nähdä. Rannan lähellä olisi päässyt kävelemään vielä isommalle rannalle, mutta pari kiukkuista lintua tuijotteli minua siihen malliin, että päätin jättää menemättä. Olettaisin, että ko. pariskunnan pesä oli jossakin lähistöllä. Reissun kohokohtia olivat rannan täydellisen kirkas (mutta jääkylmä) vesi ja kivellä rannan lähellä köllöttelevä hylje.

I was ready to build myself a little hut and move in Kejimkujik seaside the moment I arrived in the park, though I suppose the plan might not work out too well as according to the warning signs bears occasionally appear in the park - and I'm not the least bit surprised that they like the place, mostly a flat area filled with berry-producing plants. The park itself is not too large, and there were two walking trails. The longer one did a loop around the area, first through the vegetation and then along with the rocky coastline (I didn't walk around the loop though, I went about a third until I reached an observation deck and then turned back, although the trail was only about 6km long), and the other path followed along the longer loop for a while before turning to a gorgeous, calm beach a couple of kilometers from the park entrance. Btw, I have managed to so far arrive at every beach I was planning on visiting during the low tide, which is interesting. It would be nice to see some high tides as well.. There were a couple of smaller paths to a bigger beach from there, but I decided not to go as a couple of angry-looking birds were staring at me. I assume they were nesting somewhere nearby. The highlights of this trip were the crystal clear (and freezing) water of the beach, and a little seal chilling on a rock close to shore.

Murhanhimoinen Ankka (tämä kuvaus omistettu L, H ja A, jotka eivät tuntuneet linnuntunnistaitojani taannoin arvostavan~~)

-Noora